Kuinka kipeää voi kieli tehdäkään
Kun murtuu kahle, pääsee irti ajatus
Tuo pelätty ja tarkoin varjeltu
Se haastaa valan joka ammoin annettiin
Vannomalla ikuisuutta uhmattiin
Nyt lupaus on vain muisto menneestä
En hyväksy, pidän kiinni rippeistä

Kiertäkää minut kaukaa!
Tahdon vain muistuttaa
Minä, sinä, minä vannoin
Sinä, minä, sinä vannoit!
Muistiisi palauttaa
Minä, sinä, minä vannoin
Sinä, minä, sinä vannoit!

Aion korvat ummistaa
Selityksesi vaipukoot unholaan
En piittaa siitä mikä tuntuu hyvältä
Mikä oikealta, mikä tarkoitetulta
Sinä annoit sanan, sinä lupasit
Et jätä minua, vaan missä olet nyt?
Minä etsin rauhaa, sitä tuskin saan
Sillä kykene en anteeksi antamaan

Kiertäkää minut kaukaa!
Tahdon vain muistuttaa
Minä, sinä, minä vannoin
Sinä, minä, sinä vannoit!
Mieleesi teroittaa
Minä, sinä, minä vannoin
Sinä, minä, sinä vannoit!