tiedän että mua miettinyt oot tänään
sen oudon tunteen huomasin
kuin silloin kun äidit muistavat poikiaan

en ole mitään mitä minusta luulet
en edes mitä suostun kertomaan
vain näet jälkeni peittäneen vuosien patinan
kun minä odotan

että löydätkö tien mun sydämeeni
ja väännätkö auki ruosteisen portin
oon etsinyt turhaan mä pelastajaa
sä olet kulkenut länteen ja itään

mutta löydätkö tien mun sydämeeni
ja käännätkö vielä viimeisen kortin
sen jälkeen et koskaan sä palata voi
vaikka aamulla huomaat, et tunne enää mitään

nuo polut tuhannet, salaisuudet
sua jossain odottaa, pyytää lähtemään
ehkä olen vain nimetön saari sun kartallasi?

vaan ehkä minulle näyttää sä voisit
nuo kaikki ihmeet suuren maailman
tunnen hetkeni hiljaa pois valuvan
kun minä odotan

että löydätkö tien mun sydämeeni
ja väännätkö auki ruosteisen portin
oon etsinyt turhaan mä pelastajaa
sä olet kulkenut länteen ja itään

mutta löydätkö tien mun sydämeeni
ja käännätkö vielä viimeisen kortin
sen jälkeen et koskaan sä palata voi
vaikka aamulla huomaat, et tunne enää mitään

ja vielä auringonlaskun aikaan
äidit muistaa poikiaan
myös sinun silloin sen tuntevan haluan
sen että minä odotan

että löydätkö tien mun sydämeeni
ja väännätkö auki ruosteisen portin
oon etsinyt turhaan mä pelastajaa
sä olet kulkenut länteen ja itään

mutta löydätkö tien mun sydämeeni
ja käännätkö vielä viimeisen kortin
sen jälkeen et koskaan sä palata voi
vaikka aamulla huomaat, et tunne enää mitään

löydätkö tien minun sydämeeni