tunnit toukokuun, silloin sankarisi olla sain
vaik huuhtoneet on päivähin veet
säilyy mielessäni hetki arvokkain
sen kadotin kun sähläsin
olin lopultakin oppipoika vain
mä yritin kai liikaakin
yksin riittänyt ei sulka hatussain

mä elvistelin, leveilin mä muka lujaa elin
olin suuri suuri suu
tyhjää tynnyriä suurin eleisesti kolistelin
se yhä onnistuu

vaik kaikki muu mun onnistuiskin ehkä unohtaa
mä sua muistoistani pois en saa
vaik arkisina päivät jatkavatkin kulkuaan
mä sua muistoistani pois en saa

sut todeks taas saa muuttumaan
tai pettää silmiäni valollaan
nää tunnit toukokuun

kuin eilisen
mä muistan sen
tuon tuokion, se ohitse jo on
mut muistoissain se jatkuu aina vain
sen kauneudesta haavan silloin sain