hän sinuun katsoo läpi karvaiden kyynelten
tuntematta tuskaa, loppuaan odottaen
oot toivo viimeinen, hän sinuun ripustautuu
luona baaritiskin uskoutuu

tunnet hänet jo vuosien takaa
ja muistot katkerat mieleesi palaa
kuljit hänen luonaan rakkautta etsien
kunnes uusi aika nosti sut veneeseen

hän on katujen kuningatar vuonna seitkytseitsemän
jolloin katuja kuljit yöhön pimeään
hän on kuningatar särkyneiden sydänten
jokainen hänet tunsi häneen luottaen

katsot hänen kalpeita kasvojaan
ei aika ole nuollut haavojaan
kun varjo entisestään hän siinä istuu
viinilasin pintaan katse uppoutuu

hän on katujen kuningatar vuonna seitkytseitsemän
jolloin katuja kuljit yöhön pimeään
hän on kuningatar särkyneiden sydänten
jokainen hänet tunsi häneen luottaen

katujen kuningatar vuonna seitkytseitsemän
jolloin katuja kuljit yöhön pimeään
hän oli kuningatar särkyneiden sydänten
jokainen hänet tunsi häneen luottaen......