yö on hellä ja hiljainen
hän asuu sinessä sen
hänen hymynsä ymmärrän
ja kyyneleet

yö on hellä ja hiljainen
hän taas katoaa
elon päivien menneitten
hän hymyillä saa
hän hymyillä saa

kuinka elämä meitä paiskookaan
kerran kaikki on ehkä kohdallaan

löysin sydämes tien mun sydämen luo
hetken hehkusta sen mä kotini saan
vaikka, eksyneet lie kai kumpikin on

yksin sysätty on
ne sanovat
ne vaeltaa saa
kuin orpona vaan

kadun äänet vaienneet
hän viipyy ikkunassaan
valot kohta jo viimeisetkin
sammutetaan
sammutetaan

kuinka elämä meitä paiskookaan
kerran kaikki on ehkä kohdallaan

löysin sydämes tien mun sydämen luo
hetken hehkusta sen mä kotini saan
vaikka eksyneet lie kai kumpikin on

yksin sysätty on
ne sanovat
ne vaeltaa saa
kuin orpona vaan