elokuinen aamuyö
odotan ja odotan
vaikka tiedän ettet tuu
silti ulos tuijotan
tunteitasi loukkasin
kun olin itsekäs niin
turhaan mieles myrkytin
niin turhaan riideltiin

tänä yönä muistan hyvän ajan sen
silloin olin onnellinen
tämä elokuinen yksinäisyys
saa sulle laulun laulamaan

antaa syksyn tulla vaan
tuokoon myrskyn tullesssan
kun silmiis katson
uskon; me rakastutaan
vielä uudestaan
kohti uutta parempaa
huomista sinun kanssasi kulkea saan
siis tulla jo syksy jo saa

tunti pitkä jo on
verkalleen kelloni lyö
ei aika suostu auttamaan
yksinäisyys mua syö
katu valojaan
ikkunaani heijastaa
vaikket tänään tuliskaan
jaksan odottaa