Siit on jo melkein kaksi vuotta, kun me viimeks tavattiin, ja ainakin kolme vuotta
siitä kun me erottiin, me luvattiin olla ystävii ja aina välillä soittaa, me luvattiin
pitää yhteyttä ja ehkä uudelleen koittaa, en tiedä mihin se katos, mitä sille tapahtui,
ehkä meidän suhteeseen vaan liian paljon mahtui, mitä mä nyt teen, mistä saisin
lohdutusta, en tuu ikinä saamaan sua takas, mut mä välitän susta.

Ja vaikka jouduttiin me eroamaan,
mä välitän susta, mä välitän susta,
vaikka haaveet ei tuu toteutumaan,
mä välitän susta, mä välitän susta,
miten saisin sinut uskomaan,
mä välitän susta, mä välitän susta,
vaikken pystyis sitä sanomaan,
mä välitän susta, mä välitän susta.

Me luvattiin olla ystävii, mut nyt se on enemmän susta kii, en pysty suhtautumaan
sun uuteen kundikaveriin, mä oon kelannut meidän suhdetta ehkä vähän liikaa,
mun liittymä suljettiin, eikä mulla oo duuniikaan, meil oli oma koti, mut mä en ollut
paikalla, olin välinpitämätön, sitä on turha haikailla, jos nyt voisin päättää, aloittaisin
alusta, en tekis samoja virheitä, koska mä välitän susta.

Ja vaikka jouduttiin me eroamaan,
mä välitän susta, mä välitän susta,
vaikka haaveet ei tuu toteutumaan,
mä välitän susta, mä välitän susta,
miten saisin sinut uskomaan,
mä välitän susta, mä välitän susta,
vaikken pystyis sitä sanomaan,
mä välitän susta, mä välitän susta.

Ja näin kun ajattelee asiaa tarkemmin
kaikki voisi olla hiukan paremmin.

Hei joo, mikä mua vaivaa, ei oo, me nähty pitkään aikaan, silti mä ajattelen sua
vaan päivästä toiseen, ja kenenkään toiseen rakastua voi en, onkohan sulla samoi
fiiliksiä mua kohtaan, jo mä sut kohtaan, niin mihin se johtaa, auttaisiko enään
jos mä näyttäisin katumusta, kertoisin sulle, et mä välitän susta.