Syvään tumman ruskeaan
alistunut syksyinen pelto
Pimeyden suojassa lepäävien peurojen laskoistamana

Me katsomme sivusta
kaukana ihmisten piiristä
Toistemme vankeina, pois vieraista mielikuvista


Harmaita sävyjä, harmaita sävyjä huulemme tapaa
värin säveliä ja keventää maailman painoa


Me sidomme toisemme
taivumme pienessä tuulessa
Nyt kauniit sanat tuntuvat kipuna nielussa


Harmaita sävyjä, harmaita sävyjä huulemme tapaa
värin säveliä ja keventää maailman painoa