elämäsi helminauha
lähti purkautumaan
jo silloin kun pysäytit
kätilöiden veret ensihuudoilla
vai oliko se kauneutesi?

sinä lensit pois
kuin poikaset pesästään
ilman luonnon ihmettä astuit ilmaan

kohtalo otti sinusta kuristusotteen
ja päätti rakkauden surusi
vaikka ainoa mitä siitä tiesit oli nukketalosi
koko elämän vierelläsi elänyt

muutuit kuin muut
et huomannut muut muuttui myös
muisto itsestäsi
nyt jo kolhiintunut valkoinen valhe
haudataan pois vaan
täällä on tilaa

huoneeni on valkoinen kuin ei mitään
kävelyä lumen päällä kuin emme kävelisikään
me upposimme se ei jaksanut kantaa meitä
sinä sanoit me olemme lähellä kesää
arvasit väärin sinua ei ole enää