syntyminen, varjelevan pimeyden suojasta kirkkaaseen totuuteen
tukahdutetusta rakkaudesta hyväksymisen vaikeuteen

kevään tuoksuista elpyvät aistit, talven eksyttäminä
kantavat käsissään köysiä
kadotetut varjot, rakkauden pimeydestä rakkaudettomuuden valoon

ruusujen takaa äidin levottomana liikkuva pää
lapsi huutaa oven läpi kylpyhuoneeseen
isän suu ei muodosta enää ääntäkään
vesi menee alaspäin ja elämä
kuin emoaan ympärillään kantava itu

jotkut meistä korjaavat vanhana eloaan
eikä kello liiku vieläkään taaksepäin
ja ymmärrämme olemme maan omia lapset
jotkut yksin toiset yhdessä palaamme puun kohtuihin

ruusujen takaa äidin levottomana liikkuva pää
lapsi huutaa oven läpi kylpyhuoneeseen
isän suu ei muodosta enää ääntäkään
vesi menee alaspäin ja elämä
kuin emoaan ympärillään kantava itu