nuoleni lapioni ei mene läpi kuoresi
maa on kovaa ja soraista, en vain saa haudattua sinua
haluaisin kävellä nurmikolla
maata sen päällä kuunnella hiljaa sinua
arvata kuiskauksesi

sinä nukkuisit turhimmankin ajatuksen alla
mikään sinussa ei astuisi minuun
hyväilisin kädelläni vihreää pintaa
katsoisin maan läpi suoraan sinuun

olisin viimeinen silmä, iho
kädet ja tunne joka sinuun koskee
vetäisin sinusta nuoleni
sen mukana sykkivän sydämesi
tuoksun kevään sulaneen mullan

nuoleni lapioni ei mene läpi kuoresi
maa on kovaa ja soraista
en vain saa haudattua sinua