hän nojaa leuan polviin
ja polviinsa hymyilee
lumi säihkyy auringossa
on vain kiireetöntä aikaa
sarja aurinkoisia päiviä
joina hän tietää saavansa kaiken

kukaan ei koskaan tullut kertomaan
hei mikään ei koskaan oo sitä miltä ensin näyttää

enää hän ei hymyile
vaan katselee totisena
kuinka keväällä sade hakkaa
vie lumen mukanaan
hän miettii kuraisella tiellä
ettei taida antaa mitään

kukaan ei koskaan tullut kertomaan
hei mikään ei koskaan oo sitä miltä ensin näyttää

miten niin rumaa
voi edes tulla vastaan
tästä eteenpäin
hän itkee salaa ainoastaan