Kellon viisarit siirtyvät
hiljaa seinällä tuon
ravintolan jossa juon
jossa hiljaa kuohuvaa

kaljaani litkin
päälle muutaman napakan
kuivin silmin itkin
Koska vieläkin rakastan sua
etkä vieläkään rakasta mua
enkä osaa luovuttaa
tahdon itseni juovuttaa
Ja
mä istun ja juon
ja istun ja juon kunnes halkean
ja mä istun ja juon
ja vaahdossa näen kuplan valkean
ja mä istun ja juon
kunnes itseni tuopissa nään
kun täytyn ja kuohun
ja lopulta tyhjäksi jään
ja tiedän sen
ja tiedän sen
entä sitten
Viisarit loikkaavat
pyytävät poistumaan
on aika viimeisten tuplien
On kaikki tehty toistumaan
portsarit lahjoen
päänuppini kuplien
poistun kaduille kahjojen
Yöllä kännissä sinulle soitan
jotakin sopertaa koitan
miksi, miksi jatkan näin
löydän itseni siitä mihin mä jäin