Etll pohjan mailla
hyltty jrvi on,
sen saaret nime vailla
ja ranta alaston.

Hein' ajalla sen sulaa j,
kun kes Lappiin kiireht,
mutt' syyskuun y sen aallot
taas jlleen jdytt.
Kuvastuu vuoret illoin
sen kalvoon sinervn,
ja lappalainen silloin
ky kalaa pyytmn.
Siel' uipi sorsa suruton
ja peuralauma rannall' on.
Ja taajat sskiparvet
piment auringon.
Kun kerran tiet tahtoi
nyt lappalaiset nuo,
kuin syv olla mahtoi
Inarin jrvi tuo;
kys' katkes, laulu kuultihin:
"Niin syv on, kuin pitkkin."
Sen syvyytt ei liene
mitattu sittemmin.
Oi, jrvi Pohjolassa,
sa kyh-maineinen,
ei toista maailmassa
sun laistas, poloinen;
siell' lymyss' olet vuoriston,
hyltty, halpa, arvoton.
Niin lyhyet on kess
ja talves pitkt on.
Don jvri guhkkin davvin
leat hilgojuvvon nu.
Leat bljes geadggit gttiin,
eai namat sulluin du.
Ja jienat suddet, jvrris duos
go lddjen lga dalle vuos,
ja cakcamnu idja
du bruid galbmot fas.