Puiston penkill?stuskelen,
hiekanjyvi?otkiskelen,
ohikulkevat ihmiset ne tuijottaa mua.

Syd?uruja mietiskelen,
unenpuutetta haukottelen.
Maistuu eilinen suussa,
muttei muistoja tuo.

Nyt mik? ei auta,
on mieli raskas kuin rauta,
t? miest?urheet painaa alasp?.

Miks s?ikoit syd?n?
Sen sirpaleita l? en.
M?n voi, kai, nyt mit? sille,
etten voi sua unohtaa.
P??aistaa kuka ties,
vaik oon rikkin?en mies,
m?n voi, kai, nyt mit? sille,
etten voi sua unohtaa.
Unohtaa.

Ilta-aurinko l?it?i,
kylm?uuli sut luotani vei.
Silm?unessa istun ja muistelen sua.
Rikkin?en on mieleni mun,
olen hukannut l??sun,
pelkk?jatus susta hiukan lohduttaa mua.


Nyt mik? ei auta,
on mieli raskas kuin rauta,
t? miest?urheet painaa alasp?.

Miks s?ikoit syd?n?
Sen sirpaleita l? en.
M?n voi, kai, nyt mit? sille,
etten voi sua unohtaa.
P??aistaa kuka ties,
vaik oon rikkin?en mies,
m?n voi, kai, nyt mit? sille,
etten voi sua unohtaa.


Miks s?ikoit syd?n?
Sen sirpaleita l? en.
M?n voi, kai, nyt mit? sille,
etten voi sua unohtaa.
P??aistaa kuka ties,
vaik oon rikkin?en mies,
m?n voi, kai, nyt mit? sille,
etten voi sua unohtaa.
Unohtaa.
Unohtaa.
Unohtaa.