Tulit kotiin aina vähäsen myöhemmin,
ja sen saman näin silmistäsikin,
tiesin varautua pahimpaan.
Ja sen aavistin kuin vältellen,
soitit puhelun kovin kiireisen,
et lopun alkua vain ootetaan.

Mä tiesin että loppuu kaikki aikanaan,
mut etten voisi parantuu ja jäisin kaipaamaan.

Muuten menee paremmin jo kaikki tää,
enää sattuu kun koitan hengittää.
Mä tiesin,
et jäisin yksin.
Jotenki tää sujuu kun sua kuvittelen,
enää koskee kun silmät aukaisen.
Mä tiesin,
sut menettäisin.

Ja mä toivoin oikein tosissaan,
et sä olisit sen tullut kertomaan,
mut sä päätit lähtee aivan yllättäin.
Enkä kaikkee voinut uskookaan,
vaikka tiesin et sut kiinni saan,
sen kaiken vielä omin silmin näin.

Ja mä tiesin että päättyy liian hyvä näin,
mut että voisi kääntyy mun maailma väärinpäin.

Muuten menee paremmin jo kaikki tää,
enää sattuu kun koitan hengittää.
Mä tiesin,
et jäisin yksin.
Jotenki tää sujuu kun sua kuvittelen,
enää koskee kun silmät aukaisen.
Mä tiesin,
sut menettäisin.

Mut se koskee aina aamuisin
ja tuntuu vielä pahemmin,
kun uuden päivän joudun kohtaamaan.
Mä tiesin mutta sittenkin,
se sattuu vielä kipeemmin,
kun tiennyt en,
et vieläkin mä jäisin kaipaamaan.

Muuten menee paremmin jo kaikki tää,
enää sattuu kun koitan hengittää.
Mä tiesin,
et jäisin yksin.
Jotenki tää sujuu kun sua kuvittelen,
enää koskee kun silmät aukaisen.
Mä tiesin,
sut menettäisin.