Minä olen ensilumi
Paino hartioilla puun
Peitto uneen vaipuville
Valo synkän marraskuun

Riisut ylpeytesi edessä minun
Ja turvaudut minuun kuin jumalaan
Katsot ylös yli surun mutta
Taivas on lohduton
Sinä itket
Sinä ...vain itket
Hitaasti kun minä sinua raiskaan
Käteni kylmät kosketukseni jäätä on
Silti sulan pinnalle vartalon

Minä olen jäinen virta
Portti olen tuonelaan
Surusi jos jätän tänne
Yötuuli vie sen mukanaan

Taas muistot vaanii, muistot vaanii
Ikkunan takaa tuijottaa
Aamuaurinko kohmein sormin, kylmin silmin
Ruutuun koputtaa
Ja mä istun kanssa valonsäteen
En jaksa odottaa huomisen tuomaa kaunista,
Kaunista kuolemaa

Minä katson kaukaisuuteen
Näkemättä tulevaa
Minä elän eilisessä
Elän sinun kuolemaa

On kylmä yksin aamuyö
Unet tämän hetken läpi eivät kanna
Minne meen
Kun ikuisuuden kasvot nään
En usko jaksavani pidempään
Mä tuskin elän huomiseen

On kylmä yksin aamuyö...

Minä olin ensilumi
Sinä olit maa
Antaisin mitä vaan
Jotta sieluni rauhan saa