talvi tulee taas
sytyttää taivaanvalot
kietoo käärinliinaansa
polttaa ihon kylmyydellään

hymyilee tuulin viisain

talvi joka on lempeämpi
kuin kesä konsanaan
talvi huokailee tarinaa
jolla ei ole enää kertojaa

menen nukkumaan ja toivon
etten enää koskaan herää
kevätpäivään raastavaan

muoto uinuu taas
pehmeissä vaatteissaan
ei tarvi odottaa
ottaa osaa kantaa kortta

jos puro virtaa hiljaa
kylmyydessä kirkkaudessa
vieraiden tähtien alla
laulaen surujaan

menen nukkumaan ja toivon
etten enää koskaan herää
kevätpäivään raastavaan

minä tulen illansuussa
isken tulta kaminaan
istun pitkään lattioita
tuijottelen talviteille