Vain talven uniako kaipaan
kun jään tähän tyhjään taloon
talvivaloon, kylmään unohdun
kun yön merkitsemät kasvot

hautaan tyhjään päällystakkiin
lumisateen tuoksu siinä on

Kuka olikaan sisälläsi viime yönä?
Kenen tummaan kylkeen painauduit?
Kuka saikaan elämäsi hehkumaan kirkasta valoaan

Talviunineen aamuun harmaaseen
haipuu hiljalleen, vaipuu nietokseen
hellään kylmyyteen, pieneen kiitokseen
sen lopettaa saan, sen lopettaa saan

Se oli valokaaren hehku
sula sokaisevan tosi
ympärillä kohisevan yön
niin kuin uni jonka muistaa
elämä jota elää
vaikkei sitä koskaan kiinni saa

Minä katsoin ikkunasta pitkään
harmaaseen sumuun, asvalttiin
minä katsoin jälkiä lumessa, vaiko omiani

Talviunineen aamuun harmaaseen
haipuu hiljalleen, vaipuu nietokseen
hellään kylmyyteen, pieneen kiitokseen
sen lopettaa saan, sen lopettaa saan

Vain talven uniako kaipaan
kun jään tähän tyhjään taloon
talvivaloon, kylmään unohdun