Kulkee joki yli nukahtaneen maan
virtaa laulaa jäätynyttä lauluaan
ja kaislat huojuu talven aurinkoon
sielut täällä eläneitten huokaa kuutamoon

Tunnen tien se on kuin tuttu unista
jota kulkee eikä sitä tietä kukaan tunnista
raivo ääneen kahlittuna tilaisuutta odottaa
pakahtunut kello muinoin murtunut

CHORUS:
Silmien takana
oon kaukana kuin kaukaisin satama
silmien takana
oon kaukana kuin pilvien takana
silmien takana
oon kaukana kuin kaukaisin satama
silmien takana
oon kaukana kuin kuu

Ei mitään ikävämpää näillä rantatörmillä
kuin yksinäiset väittelyni kanssa hulluuden
ja vuodet melun kiihkon, kurjuuden
ihmisten hahmot puusta leikatut

Mistä kaikki sanat tulevat?
hetkestä hetkeen niin kuin lähde loputon
kaikki palaa alkuunsa ja selitykset jää
käärme kohmeen kangistama jäytää häntäänsä

CHORUS

Katkeaa minuus kuiva oksa lehdetön
näkee unta elämästään kävelee ja kävelee
kellot uinuu iltaan ranta haipuu puusta pakenee
vapauden lintu tunteeton