Muistatko kuten minä
vai muistatko toisin:
kuolleiden koivujen puisto
peilit tyhjissä huoneissa

Tunsitko kuten minä
vai tunsitko toisin:
luhistuneen patsaan
anova katse taivaalla

Näitkö sen kuten minä
vai näitkö toisin aivan:
vaeltavat linnut
jotka nukkuu taivaalla

Uskoitko kuten minä
itseesi uskoitko:
vartalon verhottuun kaareen
silmän syvyyteen

Olitko siellä kanssani
olinko sittenkin yksin:
kolean keskipäivän kujat
harmaaksi kalkitut

Oliko samaa sinun pelkosi
vai jotain outoa,omaasi:
sotilaitten askeleet
huudot,kirveltävä savu

Ja ikkunassa hahmo
ehkä sinun hahmosi:
kääntymässä pois
kenties kieltäen kaiken

Kuuntelitko ne huudot
vai suljitko korvasi
yö kun kuljetti pois
kaiken väen kuin omakseen

Haistoitko kummat kukat
vai olitko turtunut
ammuttu vanha Aleksei
tuoliinsa köytetty

Loputtomat torit, kuljitko
samoin risaisin kengin
tyhjät aukiot, märät
roikkuvat julisteet

Oliko sylisi lämmin
vai viluasiko värisit
vanhan plataanin varjo
kirje kadonneelta veljeltä

Ja leivän kuiva kuori
tunsitko, oli suloinen
neljännen päivän aamuna
oli haudat vielä tyhjät

Itkitkö samaa surua
vai oliko sinulla omasi
kielletty nauru ja rakkaus
joku yksinäinen lapsuus

Ja samako hiljaisuus piiritti
vai kuulitko sävelmän jonkin
kevätpäivän loistossa
yllä kuolevan kaupungin

Annoitko saman lupauksen
vallassa saman näyn
korkealta ja raskaana
satavan uhman ja kaipauksen

Karkasitko kuten sovittiin
tänne kauas, tähän paikkaan
tyhjän kirkon torni hauras
juna tuoko sinua

On suihkulähde kuivunut
ja oksat sen yllä kuolleet
onko henkesi talossa vielä
ja tulemme yhtä liekkiä