Fantastista
myhäili nekrofiili kalmistossa vaikka
tädeistä jo miltei horsmaa kasvoi

Hyvää yötä

murahti leidi veteliuok pannullaan
pitkin poikin kohmeloisen kasvoja

Olin tainnoksissa varmaan
tunnin kaksikin ja
siniharmaan sävyn iho saanut nyt

Hanhen maksaa viinaa ja
verta suupielissä sankari
oi taivas tietää kuinka
en yrittänyt

Ja hei jos olikin mulla joskus mieli
likainen liikkeissään
hyljätäkkö se pitänyt olisi
pettää jättää komeron hämärään

Ja hei jos olikin mulla pienet kummallisuuteni
piilossa pään
vaan suuri se
niin suuri se
onneni
autuuden juuri

Olin tainnoksissa varmaan

On totta että putosin taloni ja naiseni
ja jätin uuden poikaystävän Egyptiin
laitoin henkeni alttiiksi mutten suinkaan siksi
että joku harhauttaisi minut
elämään siivosti

Ja jos kerran kun
tuli hyvä vieraisille
niin pianpa jo taas oveen koputti
ratsumies rippeiden
omatunnon äänen häätäen se mieltä hoputti

Kummaan laukkaan
ja taas haukkaan
pientä palaa
perijättären persealaa

Ja hei jos olikin mulla joskus mieli
likainen liikkeissään
hyljätäkkö se pitänyt olisi
pettää jättää komeroon hämärään

Siis otin sen pois sieltä ja pidin
niinkuin rakastettua pidetään
ystävät muistihan vain että
ei unohtaa sovi myöskään
Perkelettä ei
ei