Tässä heiluu Helsinki: hupaisa pikkukaupunki
Käy täynnä turhaa tohinaa, paisuen, turvoten, horjuen¦
Se huohottaen opettaa: ei hetkeä hukkaan heittää saa!
Kapitalistin kuvastin kertoo sen: Suurin on kaunehin.

Siis paisu ja tulosta tee, niin että järki sumenee
Ei suurin ano armoa, vaan korkeintaan kuollessaankin muistuttaa:

Minäminäminä¦minäminäminäminä¦
Minäminäminä¦minäminäminäminä¦
Minäminäminä¦minäminäminäminä¦

Mutta mitä jää, mitä jää meiltä jälkeemme? Kasa lihavia luurankoja.
Korkeimman kummun koonnut on voittaja

Niinkuin koirat Pavlovin me käymme suorin rintamin
Päin palkintoja makeita: historia¦ mainen, katoava kunnia¦

Annamme oman aikamme materialle kaikkemme
Ja lapset tulkoot jälkeemme, he tietävät sen, missä on arvo ihmisen¦

(Toista:)
Minäminäminä¦minäminäminäminä¦
Minäminäminä¦minäminäminäminä¦
Minäminäminä¦minäminäminäminä¦
Mitä siitä jää, lihavia luurankoja
Korkeimman kummun koonnut on voittaja.
Mitä jää meiltä jälkeemme, kasa lihavia luurankoja
Korkeimman kummun koonnut on voittaja.
¦Julistaa nimeään hiljainen hautausmaa!