Betoniviidakon peltileijonat vaanivat kulmilla katujen
niitä väistelen, kun rintaani suuria tunteita havittelen
sydän on tyhjä ja nälkä vain kasvaa ja kasvaa
enkö mä koskaan, enkö koskaan rauhaa saa, en saa

kaiken oon tappanut syötäväksi
kaiken oon kantanut pöytään asti
miksi ei kukaan koskaan kiitä?
miksi ei kukaan palkitse saalistajaa?

saalistajaa-aa... saalistajaa...

peltileijona mua raapaisi ja sisältä jotain hajotti
siksi haavoitun, jos polvistun edessä betoniviidakon myrskyn
sydän on tyhjä ja nälkä vain kasvaa ja kasvaa
enkö mä koskaan, enkö koskaan rauhaa saa, en saa

kaiken oon tappanut syötäväksi
kaiken oon kantanut pöytään asti
miksi ei kukaan koskaan kiitä?
miksi ei kukaan palkitse saalistajaa?

sydän on tyhjä ja nälkä vain kasvaa ja kasvaa
enkö mä koskaan, enkö koskaan rauhaa saa, en saa

kaiken oon tappanut syötäväksi
kaiken oon kantanut pöytään asti
miksi ei kukaan koskaan kiitä?
miksi ei kukaan palkitse saalistajaa?

saalistajaa-aa-aa...