Lintuina liidettiin aikamme taivasta päin.
Kaartui se korkeena, päivät niin kauniina näin.

Kaikki puhui meille kieltä ajatonten,
tuulet keikkui oksistoissa lempeimmilläään,
maailma, se paikka oli vasta syntymäisillään.

Ja kun sen ihmeen muistan
on mieli rauhaton
sydän levoon
ja niin kuin taulu raamiton/
laulu soinniton

Muuttui se maailma, raskaaksi siipemme sai.
Lankesi varjoja, matkamme keskeytyi kai.

Kaikki puhui yhteen ääneen vierain kielin,
tuulet riehui vieden lehdet mukanansa
maailma, se paikka oli melkein loppumaisillaan.